Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma kokosi 520 henkilöä Huippukokoukseen marraskuussa. Keskustelu taiteen ja politiikan suhteista jatkuu ja elää etenkin vaalien alla keväällä 2015. Tapahtumasta koostetaan parhaillaan käsikirjaa, joka toimii oppaana taide-ja kulttuuripolitiikan ymmärtämiseen ja tekemiseen, ja sen on tarkoitus aktivoida taidetta ja kulttuuria keskeisempään rooliin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kirjan toimittaa kuraattori ja taiteilija Jussi Koitela. Rahoitus on koossa kirjan toimitus- ja suunnittelutyön sekä artikkelien osalta, ja nyt olemme käynnistäneet yhteisörahoituskampanjan, jotta saamme teoksen painettuun muotoon. Tässä pyydämmekin Sinun apuasi: pystyisitkö tilaamaan kirjan ennakkoon Mesenaatin kautta ja mahdollistamaan sen painatuksen ja levityksen? Tietoa kampanjasta saa mielellään jakaa omissa verkostoissa. Mesenointi onnistuu helposti täällä.

 

Taiteen ja politiikan keskinäisten suhteiden monitasoinen käsittely on erittäin ajankohtaista juuri nyt, kun koko Eurooppa kärvistelee suurten kulttuuripoliittisten muutosten kourissa. Talouskriisin aikana kulttuurin ja taiteen arvo yhteiskunnassa arvioidaan uudestaan poliittisella tasolla. Monissa Euroopan maissa taiteelle ja kulttuurille suunnattua julkista rahoitusta on jo supistettu voimakkaasti ja niiden toteutumiselle on asetettu uusia taloudellisia kriteerejä. Kokonaisia orkestereita on lakkautettu ja vapaan kentän toimintaedellytykset kuristettu paikoitellen lähes henkihieveriin. Suomessa vastaavilta leikkauksilta on toistaiseksi vältytty, mutta talousennusteet povaavat synkeitä näkymiä myös näille leveysasteille.

Suomen tämän päivän taide- ja kulttuuripolitiikan peruskivet muurattiin nykyisiin uomiinsa jo 1960- ja 70-luvuilla. Viimeisin hallitustason ohjelma on vuodelta 2003. Useimmilla puolueilla ei ole minkäänlaista kirjallista kulttuuripoliittista ohjelmaa. Muutoksen tuulista huolimatta julkinen taidepoliittinen keskustelu on ollut viime vuosina lähes olematonta.

Mitä tämän hetken suomalainen taide- ja kulttuuripolitiikka ylipäätään on ja miltä sen tulevaisuus näyttää? Mitä tapahtuu taiteen autonomialle mahdollisten muutosten ja leikkausten keskellä?Mikä taiteessa on poliittista ja miten se ilmenee yhteiskunnassa? Minkälaisia käsityksiä taiteen roolista yhteiskunnassa piilee erilaisten poliittisten ideologioiden taustalla?

Baltic Circle -festivaali järjestää yhteistyössä Checkpoint Helsingin ja Public Movement -ryhmän kanssa taidetapahtuman, jolla halutaan herättää keskustelua suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan nykytilasta ja sen mahdollisista suuntaviivoista tulevaisuudessa. Marraskuun 10. päivä järjestettävä Taidepoliittinen Huippukokous kutsuu poliittisten puolueiden edustajat linjaamaan oman puolueensa näkemykset kulttuuripolitiikasta kevään 2015 eduskuntavaalien kynnyksellä. Huippukokouksen pohjalta työstetään Taidepoliittinen Käsikirja, analyysi suomalaisen taide- ja kulttuuripolitiikan kehityksestä ja nykytilasta. Festivaaliviikolla nähdään myös sarja suomalaisten ja ulkomaisten taiteilijoiden tilaustöitä, jotka käsittelevät taiteen ja politiikan monimuotoisia suhteita.

Suomen Taidepoliittinen Tapahtuma (STPT) on luonteeltaan poliittisesti sitoutumaton projekti. Eläköön taiteen monimuotoisuus, vuolaana virtaava keskustelu ja mielipiteiden kirjo!

 

Miksi suomalaisesta taide- ja kulttuuripolitiikasta pitäisi puhua juuri nyt?

Taidetta ei synny ilman taiteilijaa ja tämän työtä. Julkisen talouden leikkausten ja säästöjen keskellä on tärkeätä keskustella taiteilijan työn edellytysten, kuten esimerkiksi taiteilijan toimeentulon turvaamisesta.” – Hanna Nurminen, hallituksen puheenjohtaja, Koneen Säätiö

”Suomalaisesta taide- ja kulttuuripolitiikasta on hyvä keskustella jatkuvastikin. Miksei myös nyt. Luin äskettäin kaikki löytämäni puolueiden kulttuuripoliittiset ohjelmat ja kannanotot. Yhtä lukuun ottamatta ne olivat lähes identtisiä. Onko kulttuuri ensimmäinen asia, josta puolueet ovat yksimielisiä vai onko kulttuuri niin vähäpätöinen asia, että siitä voi kirjoittaa itsestään selviä latteuksia?” – Stuba Nikula, kulttuurijohtaja, Helsingin kaupunki

”Taidepolitiikka on Suomessa osa hyvinvointivaltiopolitiikkaa. Taiteen talous nojaa vero- ja veikkausvoittovarojen uudelleenjakoon ja siitä päättäviä rakenteita kohtaan koettuun luottamukseen. Tällä hetkellä luottamus uudelleenjakomekanismeihin heikkenee, mikä murentaa koko uudelleenjaon ideologista oikeutusta. Hyvinvointivaltion taidepolitiikka on alkanut näyttäytyä taidemaailman toimijoille kollektiivisen solidaarisuusmekanismin sijaan vain yksilökohtaisiin riskeihin varautumisen välineeltä.” -Pauli Rautiainen, taidepolitiikan tutkija, Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori, Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuran puheenjohtaja