Teatteriesitys tarjoaa parhaimmillaan syvän tunnekokemuksen, joka syntyy, kun katsoja samaistuu esityksen henkilöhahmoihin tai tarinaan. Teatteriesitys on illuusio, jonka luomiseen osallistuu monta henkilöä. Esitys syntyy tiimityönä, joskus pidemmän, joskus lyhyemmän ajan kuluessa. Teatterilavastuksella on suuri osuus tämän yhteisen, katsojaa koskettavan illuusion luomisessa.
Teatterilavastajan ammatti
Lavastajaksi voi opiskella esimerkiksi Aalto-yliopistossa, Lavastustaiteen koulutusohjelmassa. Aalto-yliopisto on korkeakoulu, jossa voi suorittaa taiteen kandidaatin tutkinnon kolmessa vuodessa ja taiteen maisterin tutkinnon kahdessa vuodessa. Taiteen kandidaatiksi opiskellaan yhdessä muiden linjalla opiskelevien kanssa, ja opintosuunnitelma sisältää runsaasti perusopintoja ja ennen kaikkea visuaalisia aineita. Taiteen maisteriksi opiskelu on itsenäistä, ohjattua työskentelyä ja siihen tehdään jokaiselle oma opinto-ohjelma.
Opiskelu antaa valmiudet työskennellä teatterilavastajana, mutta myös muilla esittävän taiteen alueilla, kuten oopperassa, tanssitaiteessa ja sirkuksessa. Yhä enemmän käytetään erilaista lavastusta myös museoissa ja näyttelyissä, peleissä ja tapahtumissa sekä yhteisö- ja ympäristötaiteessa. Kyse on vain teatterilavastajan taipumuksista ja kiinnostuksen kohteista, mihin hän sijoittuu.
Teatterilavastuksen tehtävä
Teatterilavastus on ennen kaikkea visuaalisen ilmeen luomista niin, että se vastaa ja tukee teatteriesityksen sisältöä. Visuaalinen ilme syntyy yhdessä puvustuksen, teatteriesityksen ympäristön sekä muun henkilökunnan, erityisesti ohjaajan kanssa yhteistyössä. Teatterilavastus saattaa olla hyvin viitteellinen, kotia näyttämön lavalla saattaa riittää merkkaamaan yksi, osoitteesta https://www.furniturebox.fi/ hankittu nojatuoli.
Hyvä teatterilavastus tarjoaa katsojalle paitsi elämyksen, myös informaatiota. Mikä on ajankohta, onko se selkeästi tunnistettava, liikkuuko se monen eri ajankohdan välillä, tai ehkäpä ollaan ajattomassa tilassa. Missä paikassa ollaan, onko se selkeästi fyysinen paikka, vai ehkäpä sielunmaisema. Tärkeä osatekijä on tunnelma, joka imaisee katsojan mukaansa.
Illuusiosta yhteisöllisyyteen
Teatteriesitys on parhaimmillaan taianomainen tapahtuma, jossa yhdessä eletään muutama hetki yhteisessä illuusiossa. Tärkeää teatterissa on kuitenkin tarina. Tarina on se elementti, joka tempaisee katsojat mukaansa ja saa heidät samaistumaan siihen, niin että he lähtevät teatterista yhtä kokemusta rikkaampina tai ehkäpä jotain uutta oivaltaneina. Teatterin tarinoissa on aina jotain, joka kertoo ihmisenä elämisestä ja olemisesta ja teatterilavastus parhaimmillaan tukee tätä tarinaa.
Teatteriesitys saattaa parhaimmillaan synnyttää myös kokemuksen yhteisöllisyydestä. Siinä esittäjät ja katsojat jakavat yhteisen hetken ja maailman. Tässä mielessä televisio ei pysty kilpailemaan teatterin kanssa, ja vaikka teatterinäyttämön lavalla olisi vain pahvinkappaleita kulisseina, on yhdessä vietetty ja koettu hetki arvokas. Se on tunne-elämys, joka syntyy, kun sekä esiintyjät että yleisö luovat esityksen maailman yhdessä.
